Kaupunkikehitystä harjoittelemassa Latviassa
Teoriapainotteisten opintojen lisäksi Turun kaupunkitutkimuksen opintokokonaisuudella on toisinaan tarjota opiskelijoille mielenkiintoisia soveltavia kursseja, joissa luentosalien penkeillä opittua päästään soveltamaan käytäntöön – parhaassa tapauksessa kansainvälisessä porukassa ulkomailla.
Tästä kokemusta on esimerkiksi maantieteen opiskelija Senni Peltosella sekä poliittisen historian opiskelija Petri Ruohiolla, jotka osallistuivat syksyllä 2016 Turun yliopiston kaupunkitutkimuksen, Latvian yliopiston kaupunkisuunnittelun sekä Eesti Maaülikoolin maisema-arkkitehtuurin yksikköjen yhteistyönä järjestämälle kurssille Localized learning of urban planning and policy in the Baltic Sea Region. Kyseessä on pohjoismaisesta Nordplus-ohjelmasta rahoitettu kolmen vuoden yhteistyöprojekti, joka kiertää kaikki yhteistyömaat vuorovuosina. Vuonna 2016 kurssi järjestettiin itäisessä Latviassa, muuttotappiosta kärsivässä noin 32 000 asukkaan pikkukaupungissa Rezeknessä.
Kurssin keskeisenä sisältönä oli ideoida ja perustella kansainvälisissä opiskelijaryhmissä kaupunkikehitysprojekteja. Ryhmät jalkautuivat kaupungille havainnoimaan ja muun muassa haastattelemaan asukkaita kehityskohteiden löytämiseksi, ja työstivät valitsemiaan aiheita intensiivisesti viikon ajan. Lopuksi tuotokset esiteltiin kaupungin päättäjille. Tuloksena oli muun muassa kaupungin keskustan, linja-autoaseman ja joenvarren elävöittämisideoita sekä ehdotuksia tyhjien kiinteistöjen uusiokäyttöön. Käytännönläheisyys ja työelämäkokemukset olivat Peltosella ja Ruohiolla molemmilla mielessä kurssille hakiessa, ja tätä se myös heille tarjosi. “Kurssi antoi mahdollisuuden nähdä millaista tuo yhdyskuntasuunnittelu on ja harjoitella vähemmän paineistetussa ympäristössä kuin vaikka harjoittelussa”, sanoo Ruohio.
Peltonen uskoo kurssin käymisestä voivan olla hyötyä töitä hakiessa. ”On hyvä, kun voi sanoa että on tehnyt tuollaisen. Voi sanoa suoraan että tehtiin projekti ja esiteltiin se kaupungin johdolle”, hän toteaa. Esittelytilanteet itsessään olivat hänen mielestään myös hyvää käytännönharjoitusta tulevaan työelämään. ”Kun työt esiteltiin niille ihmisille, joilla oli aluksi selkeä vastahanka, että ette te tiedä tästä mitään ja te vaan tulette tänne, mutta lopuksi ne oli kuitenkin tosi kunnioittavia. Tämä voisi olla sama oikeassa työelämässä, että niiden asenne on että ei täällä mitään tarvitse muuttaa. Oli siitä tosi paljon hyötyä, että näkee niiden ihmisten reaktioita ja kuinka vaikeaa on tehdä mitään tuollaista, jos ne on eri mieltä”, hän kuvailee.
Työskentely ja kommunikaatio kansainvälisissä ja eri alojen opiskelijoista koostuvissa ryhmissä oli haastateltavien mielestä haasteellista, mutta palkitsevaa. Eri alojen opiskelijoiden oli paikoin hankala löytää yhteistä säveltä työskentelyyn. Molemmat nimeävät kuitenkin tärkeiksi oppimiskokemuksiksi juuri oman osaamisen tunnistamisen, joka konkretisoitui eri taustaisten ihmisten kanssa työskennellessä. ”Näki niin selkeästi että ihmisillä on niin eri fokus asioihin. Itse tulee aika laaja-alaisesta oppiaineesta ja on tottunut siihen että asioita joutuu katsomaan niin monelta kannalta. Meidän ryhmätehtävä liittyi jokeen, niin osasi esimerkiksi ottaa huomioon että se voi tulvia. Kun suunnitellaan kaupunkia, on pakko ottaa huomioon muun muassa luonto ja talous. Kaikki vaikuttaa siihen mitä voidaan tehdä”, Peltonen kuvailee. Ruohio toteaa esimerkiksi omista monipuolisista tiedonhankintataidoista sekä haastattelemisesta ja havainnoinnista tutkimusmenetelmällisenä osaamisena olleen hyötyä työskentelemisessä.
Kurssiin sisältyi viikon mittainen työskentelyjakso kohdekaupungissa, ja tätä edeltävästi Turussa lyhyt seminaari, jossa tehtiin ryhmissä Latvian historiaan ja yhteiskuntaan liittyviä esitelmiä. Peltonen ja Ruohio pitivät näitä ryhmätehtäviä tärkeinä, sillä niiden avulla osallistujat, joilta tietämystä Baltian alueesta ei erikseen vaadittu, pystyivät orientoitumaan paikallisiin olosuhteisiin. Itse kurssiviikko oli molempien mielestä intensiivinen. Peltonen, jolle kenttäkurssit ovat maantieteen opinnoista tuttuja, tiesi suunnilleen mitä odottaa. Ruohiolle, jolle yhteiskuntatieteitä opiskelevana luentokurssit ja kirjatentit ovat tutumpia, tämä oli poikkeuksellista. “Minulla nuo kokemukset rinnastuivat ennen kaikkea omaan varusmiespalvelukseen, muistuttivat intensiteetiltään paljon sota-harjoituksia. Eihän siinä paljon vapaa-aikaa jäänyt. Tosi erilainen kurssi, kuin mitä meillä tarjotaan, eli siinä mielessä ainutlaatuinen mahdollisuus”, hän sanoo. Vaikka työpäivät olivat pitkiä, ei työmäärä ollut kummankaan mielestä kohtuuton. ”Opintopisteet tulevat tuolla kurssilla niin eri tavalla – vähän huomaamatta. Ehkä sama työmäärä kuin kursseilla yleensäkin, mutta lyhyemmällä aikavälillä. Tietysti on vaikea edes verrata mihinkään kirjatenttiin lukemiseen. Kokisin että aika kohtuullinen määrä työtä”, Ruohio arvioi.
Suomesta lähtevien opiskelijoiden taustat olivat monenkirjavat, sillä periaatteessa kaikkien alojen opiskelijoilla on mahdollisuus hakea mukaan. Kaupunkitutkimuksen opintojen suorittaminen auttaa valituksi tulemista, mutta ei ole edellytys kurssille pääsyyn. Haastateltavista Ruohiolla on kaupunkitutkimuksesta kasassa melkein kokonainen sivuaine, Peltosella sen sijaan maantieteen opintojen kautta kaupunki-aiheisia kursseja käytynä. Tärkeimpänä vaatimuksena kurssille pääsyyn onkin jonkin verran opintoja aiheista, joita kaupunkitutkimuksessa voidaan hyödyntää, sekä oma motivaatio. Latviaan lähteneessä ryhmässä mukana oli yhteensä 12 opiskelijaa sosiaalitieteistä, politiikantutkimuksesta, maantieteestä, maisematutkimuksesta ja julkishallinnosta sekä Turun yliopistosta että Åbo Akademista.
Kenelle Peltonen ja Ruohio suosittelisivat tämänkaltaista kurssia? “Henkilölle, joka on yhdyskuntasuunnittelusta, kansainvälisistä asioista tai ihan vaikka Baltian alueesta kiinnostunut. Mutta kyllä edellytys on, että täytyy olla kiinnostusta ja vähän pohjaakin”, Ruohio toteaa. “Meiltä ei varmaan oletetakaan sellaista suunnitteluosaamista, kun meiltä lähtikin tosi heterogeeninen ryhmä. Tosi monenlaiset ihmiset pärjäsivät siellä tosi hyvin”, hän vielä pohtii. Peltonen on asiasta samaa mieltä. Hän uskoo kurssin sopivan hyvin laajalle joukolle opiskelijoita, jotka ovat kosketuksissa kaupunki-aiheeseen jollakin tavalla omien opintojensa kautta. Hän on myös sitä mieltä, että opinnoissa olisi hyvä olla jo aika pitkällä, “koska kurssi on sillein soveltava jo, että jos ei ole perusjuttuja jo hallussa, ei saa niin paljon irti.” Peltosen käytännönvinkki tuleville kurssilaisille on varautua hyvillä kävelykengillä ja oikeanlaisella vaatetuksella. ”Ei siis kannata ajatella sillein että me ollaan kaupungissa – se on ihan sama missä on, jos joutuu kävelemään noin 20 kilometriä päivässä”, hän kiteyttää.
Teksti: Ringa Sirppiniemi